Nallesta se kaikki alkoi Nalle
Ensimmäinen kosketus koiriin elämässäni alkoi ollessani 3,5 vuotias. Meille muutti elokuussa -78 puolivuotias sekarotuinen poikakoira Nalle. Nalle oli aivan lapinkoiran näköinen ja oloinen, vaikkei siitä ilmeisesti lapinkoiraa taustalta löytynytkään. Nalle oli alunperin isosiskoni koira, ja he harrastivat palveluskoirakoulutusta. Nalle olikin kuuluisa kyvystään ylittää kaksimetrinen pk-este tuosta vaan, vaikka oli säkäkorkeudeltaan vain reilu 40 cm. Nalle olikin sitten jo hieman vanhempi, kun siinä alle 10-vuotiaana itse innostuin koirien kanssa touhuamaan. Kaverin kanssa haettiin naapurin cairnterrieri Viksua Nallen kaveriksi koirien estekisaan meidän pihalle. Siskoni muuttaessa pois kotoa jäi Nalle asumaan meille kotiin. Nallen kanssa touhusimme omia juttujamme ja myöhemmin toisen kaverini kanssa myös muut naapuruston koirat tuli lenkitettyä, Rölli-kultsun kanssa kävimme koulutuksissakin.
|
Ajatuksia kasvatustyöstä
Trimmisalonki Lumous |
Koiramaailmaan tutustumista
Seri ja Noora noutaa yhteistuumin
Siskoni hankki labradoriuros Serin vuonna -88 ja Serin siskon Nooran -89. Näistä tulikin hänen Bahokki’s kennelin kantakoirat, vahingossa tosin, kun Seri pääsi astumaan siskonsa. Syntyi 8 pentua, jotka elivät pitkän ja terveen elämän kaikesta huolimatta. Nooran ja Serin kasvattajan kautta tutustuin koiramaailmaan ja se olikin sitten täyttä menoa! Olin kesätöissä useammassa kennelissä ja näyttelyissä kojumyyjänä ja tutustuin lähemmin moniin eri koirarotuihin. Siskoni kautta tutustuin noutajien metsästys- ja jälkikokeisiin. Opettelimme parhaan kaverini kanssa trimmaamaan eri rotuja ja otimmekin ensimmäiset asiakkaat vastaan jo 16-vuotiaina meidän autotallissamme! Olimme myös samoihin aikoihin mukana perustamassa Tollerikerhoa Suomeen ja toimitimme ensimmäisen Tolleri-kirjan. Se tosin oli enemmän sukutaulukirja, mutta mukana olleisiin artikkeleihin tein töitä kovasti. Otin yhteyttä tolleri-ihmisiin ympäri maailmaa ja tein tilastoja Suomen tollereista. Täältä saakka juontaa juurensa minun tollerirakkauteni, aivan kuten Nalle-koirasta jäi lapinkoirarakkaus!
Omat rakkaat koirat
Venla nuorena tyttönä
Ensimmäinen oma koirani labradorinarttu Venla syntyi vuonna -95. Venla oli hartaasti odotettu Nooran pentu. Venla oli pentueen vilkkain ja virtaa tässä tytössä kyllä piisasi! Venlan kanssa harrastimme metsästys-ja jälkikokeita ja näyttelyitä. Taipparit Venla läpäisi reilun vuoden iässä ja MEJÄ:ssä siirryttiin voittajaluokkaan alle kaksivuotiaana. Elämä kuljettaa ja Venlan ollessa parhaassa harrastusiässä oli minun aikani hiukan kortilla, kun aloin luoda uraa laulajana. Viikonloput oli näppärästi aina täynnä töitä, juuri silloin, kun koiratapahtumatkin olivat. Noh, Venla tuskin pahastui, vaikkei varsinaisissa kokeissa käyty ja olinhan viikolla kotona enemmän kuin ”normaalisti” töissä olevat. Venla eli pitkän, hyvän elämän yli 14-vuotiaaksi , tosin viimeiset vuodet menivät sokeritaudin varjossa. Venlaa on edelleen kova ikävä.
Venlan menetystä lohduttamaan saapui ystävänpäivänä 2010 suomenlapinkoirauros Peikko. Taas pentueen vilkkain! Ja virtaa löytyy! Toiveissa oli, että päästäisiin käymään näyttelyissä hyvällä menestyksellä ja ne odotukset on ylitetty kirkkaasti! Peikossa on potentiaalia myös tottelevaisuuskokeisiin, joten se on meidän ykkösharrastus tällä hetkellä.
Venlan menetystä lohduttamaan saapui ystävänpäivänä 2010 suomenlapinkoirauros Peikko. Taas pentueen vilkkain! Ja virtaa löytyy! Toiveissa oli, että päästäisiin käymään näyttelyissä hyvällä menestyksellä ja ne odotukset on ylitetty kirkkaasti! Peikossa on potentiaalia myös tottelevaisuuskokeisiin, joten se on meidän ykkösharrastus tällä hetkellä.
Pitkään haaveissa ollut tollerin hankinta sai tuulta alleen muutamia vuosia sitten. Monien vaiheiden jälkeen kotiin saapui kettutyttö Tiuku loppukesällä 2012. Kävimme tutustumassa Tiukun pentueeseen Norjassa kesällä, kun pennut olivat alle 6-viikkoisia. Sain tehdä pennuille pentutestin ja valita haluamani pentu. Tästä valtava kiitos Tiukun kasvattajalle Jorunnille! Tiuku on osoittautunut keskittymiskykyiseksi ja vietikkääksi harrastuskoiran aluksi, joten innolla odotan mitä tytöstä kasvaa!
Oman trimmausyrityksen perustin vuonna 2009, nimeltään Trimmisalonki Lumous. Samoihin aikoihin tuli mieleen hankkia myös kennelnimi Lumous, joka sitten minulle myönnettiinkin. Lumous-pentueita on syntynyt vasta yhden pentueen verran, enkä usko niitä koskaan tulevan kovin montaa. Koirat ovat kokonaisvaltaisesti elämäni suola! :)
Oman trimmausyrityksen perustin vuonna 2009, nimeltään Trimmisalonki Lumous. Samoihin aikoihin tuli mieleen hankkia myös kennelnimi Lumous, joka sitten minulle myönnettiinkin. Lumous-pentueita on syntynyt vasta yhden pentueen verran, enkä usko niitä koskaan tulevan kovin montaa. Koirat ovat kokonaisvaltaisesti elämäni suola! :)